Kirje jälkipolvillemme

Hei lapset ja lastenlapset. Esi-isänne tässä moi. Ajattelin vain kirjoittaa kertoakseni miksi sukupolvemme päätti jatkaa maapallon tuhoamista oikein urakalla.

Iso osa meistä oli liian kiireisiä arkielämän askareissa elintasoaan nostaessaan, ettemme jaksaneet keskittyä ikäviin asioihin, jotka kuitenkin tapahtuvat vasta tulevaisuudessa. Eihän sitä nyt työpäivän päätteeksi jaksanut ikäviä ajatella, kun oli kaikkea kivaa harrastettavaa. Oli mukavampaa matkustella, shoppailla istuskella baareissa ja mitä sitä nyt tehtiinkään. Niin viihdettä tuli seurattua paljon. Se piti ajatukset kivasti poissa ikävistä asioista. Ai niin, kyllähän me nousimme välillä barrikadeille – aina kun oli aika puolustaa oman ammattikunnan palkkatasoa. Koska muillakin oli varaa kunnon omakotitaloon, niin pitihän meilläkin. Kotini on linnani. Niin ja koska olimme vihdoin päässeet nauttimaan hyvinvoinnista, niin piti siitä jo oman kunniankin takia pitää kiinni ja laittaa keittiötä uusiksi ja ostaa vähän isompaa venettä, mökkiä ja käydä Thaimaassa. Tekiväthän muutkin niin.

Pienempi osa meistä oli yhteiskunnassamme merkittävässä asemassa. Eihän sitä silloin ehtinyt murehtia kaikenmaailman murheita. Niitähän ennustettiin vasta tulevaisuuteen. Katsokaas, aika meni oman aseman turvaamisessa ja paremman aseman eteen uhrautuessa. Oli meinaan tärkeää saavuttaa mainetta, valtaa ja rahaa. Oma ura olisi ollut vaarassa, jos olisi joutunut ajattelemaan yhtä kvartaalia tai vaalikautta pidemmälle. Niin ja olemalla sopivasti hyvää pataa tiettyjen teollisuudenhaarojen kanssa, pääsi etenemään urallaan paremmin. Raha on aina rahaa; ei setelissä lue, mistä se on tullut. Se oli nimittäin niin, että kun tiettyyn asemaan pääsi, niin pitihän se näkyä. Eihän sitä nyt kukaan saanut luulla, että olimme osa rahvasta.

Ne meistä jotka olivat politiikassa tiesimme, ettei ihmisten hyvinvointiin voinut puuttua – äänihän siinä olisi lähtenyt. Oli kivempi luvata kivaa, niin kaikilla oli kivempaa.

Lähes kaikki me pidimme hyvästä elämästä. Sen eteen täytyi toki uhrata aikaa ja tehdä ahkerasti töitä, mutta oli se kyllä palkitsevaa. Ja sen palkinnon jätämme nyt teille lapset.

Comments are closed.